Lapsuus ja kouluvuodet

Lapsuuteni elin Hyvinkään Mustassamännistössä samassa talossa jossa nykyään perheineni asun. Äitini oli silloin terveydenhoitaja ja isäni oli pitkät ajat poissa kotoa toimiessaan tutkimusaluksen konemestarina / sukeltajana Lähi-idässä.

Mustanmännistön metsät ja Ahdenkallion hiekkamontut ovat tulleet tutuiksi. Olen ainoa lapsi, mutta jo lapsuudessa syntyneet ystävyyssuhteet ovat säilyneet tähän päivään ja ovat erittäin merkityksellisiä monessa suhteessa.

Luonto on ollut aina tärkeä osa elämääni. Kesät vietin isovanhempieni kesämökillä Kymijoella saaressa. Siellä sain innostuksen kalastukseen.

Koulunkäynnin aloitin Hämeenkadun ala-asteella. Peruskoulun jälkeen jatkoin opiskelua ammattikoulussa ja sittemmin Hämeen ammattikorkeakoulussa. Kouluaika kului vaihtelevassa järjestyksessä opiskelun, viihteen ja urheilun, erityisesti kamppailu-urheilun merkeissä. Valmistuin ensin asentajaksi, sitten teknikoksi ja AMK-insinööriksi hyvin arvosanoin. Myöhemmin työurani ohella suoritin myös tradenomin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon.

Maanpuolustuksen asialla

Isänmaa kutsui palvelukseen vuonna 1994, ja suoritin asepalveluksen Parolan Panssariprikaatissa. Pitkäaikainen kamppailulajitausta johti sotilaspoliisikomppaniaan ja aliupseerikouluun. Tähän aikaan koulutus oli vielä varsin vaativaa, ja sotilaspoliisi-aliupseereilta vaadittiin sitäkin enemmän kovuutta. Kouluksesta jäi erityisesti mieleeni villakoirien hautaaminen keskiyöllä ja panssarivaunujen yliajamaksi jääminen.

Asevelvollisuus ei kuitenkaan loppunut varusmiespalvelukseen. Kotiuduttuani värväydyin Riihimäen Viestirykmenttiin puoleksitoista vuodeksi lääkintähuoltoupseerin sijaiseksi, joten Puolustusvoimat tulivat tutuksi myös palkatun henkilöstön puolesta. Tämän jälkeen olen osallistunut kymmeniin eri kertausharjoituksiin ja lukuisille vapaaehtoisille kursseille. Reserviläisliittoon liityin heti kotiuduttuani. Toimin nykyään Hyvinkään Reserviläiset ry:n puheenjohtajana ja Uudenmaan reserviläispiirin 2. varapuheenjohtajana. Sotilasarvoltani olen ylivääpeli.

Opiskelu

Peruskoulun jälkeen oli valittavana joko lukio tai ammattikoulu. Itse olin ns. tekijämiehiä ja päädyin jälkimmäiseen. Opiskelun jälkeen oli vuorossa armeija. Miehistymisriitin jälkeen totesin opiskelun olevan ainoa järkevä vaihtoehto edetä elämässä. Pääsykokeiden jälkeen huomasin opiskelevani teknikoksi Hämeen ammatti-instituutissa. Tämä ei tyydyttänyt tiedonjanoani vaan aloitin samanaikaisen opiskelun insinööriksi Hämeen ammattikorkeakoulun puolella. Valmistuttuani silloinen työnantajani näki tarpeelliseksi, että opiskelisin lisää ja suoritin Lappeenrannan yliopistossa hitsaustekniikan IWE tutkinnon. Opiskeluni ei päättynyt tähän vaan Haminassa koulutuskurssilla ollessani Psykolla työskentelevä kurssikaverini painotti ettei pelkkä tekniikan osaaminen nykypäivänä enää riitä vaan on tiedettävä myös taloudesta. Talousosaamistani vahvistin suorittamalla myös liiketalouden tradenomin ylemmän AMK-tutkinnon.

Työura

Jo opiskeluaikana aloitin työskentelyn Neste Oilin palveluksessa Porvoossa ja jatkoin siellä myös insinööriksi valmistuttuani. Kemian teollisuuden ala ja sen tiukat vaatimukset tulivat tutuksi erityisesti huoltoseisokkien aikana. Kaiken oli toimittava sovitulla tavalla sovittuun aikaan.

Perheen perustettuani halusin työhön lähemmäs kotikaupunkiani Hyvinkäätä ja aloitin työskentelyn Valion Riihimäen tehtaalla. Takaisin palavan materiaalin pariin palasin siirryttyäni Ekokemille ja sitten nykyiseen tehtävääni käyttöinsinööriksi Nurmijärven Sähkölle.

Yksityiselämä

Perheeseeni kuuluu 13- ja 15-vuotiaat jääkiekoa harrastavaa poikaa. Vapaa-aika kuluu reserviläistoiminnan, metsästyksen ja lasten jääkiekko harrastuksen parissa.